Kesäloma, vihdoin täällä! Ei herätyskellon soittoa, kiirettä liikennevaloissa, juoksemista palaverista toiseen tai lasten harrastuksia illalla. Saa vihdoin hengähtää ja tehdä mitä huvittaa.
”Ansaittua kesälomaa!” toivotti eräs työnantajani jokunen vuosi sitten. Toivotus on jäänyt mieleeni pyörimään ja pohdin sanaa "ansaittu". Onko oikeasti niin, että kesäloma täytyy ansaita, sen eteen on tehtävä rutkasti töitä, eikö se olekaan oikeus hengähdyshetkeen? Onko olemassa konkreettisia asioita, jotka saavutettuaan saa jäädä lomalle ja kuka ne määrittää; pomosi vai sinä?
Terve ihminen nähdään taloudellisesti tuottavana, sanoi professori luennolla. Jos ihminen nähdään vain rahantekovälineenä yhteiskunnalle, kuka siitä oikeasti hyötyy? Onko yksilön terveys ensisijaisesti muiden hyöty? Kun jaksat käydä töissä, olet tuottava ja saat ansaitsemasi lomat. Parhaimmillaan neljän viikon vapaa-ajan palkinto siitä, että olet noin 11 kuukautta pystynyt tekemään sitä työtä mitä teet.
Täytyykö siis loma ansaita vai olisiko se sittenkin oikeus? Voisiko loman tarkoitus oikeasti olla oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta se, että paitsi fyysisesti pääsee hetkeksi eroon työstä ja kehosi saa levätä, mutta myös psyykkisesti saa hengähdystaukoa työstä? Arki luo turvaa, mutta loma antaa lepoa. Elämä ei kuitenkaan ole suoritus, jonka kilpajuoksun maalissa tarkastellaan matkan varrella saavutetut pisteet. Työ täytyy tehdä, se on iso osa ihmisen elämää, mutta lomaa ei tarvitse tehdä, sitä ei tarvitse suorittaa. Sinulla on myös oikeus vain olla.
Yhtä oikeaa tapaa viettää lomaa ei ole olemassa. On ihmisiä, jotka tarvitsevat lomafiilikseen lentolipun jonnekin kauas, ja sitten on ihmisiä, joille riittää oman kodin terassilla nautittu kylmä juoma. Kumpikin vaihtoehto on hyvää lomaa, kunhan se tuntuu itsestä oikealle. Älä vertaa omaa lomaasi muiden lomiin. Tee juuri niitä asioita, joista sinä nautit ja joiden parissa tunnet rentoutuvasi. Se on parasta akkujen lataamista.
#ravintopauliina #hyvinvointi #blogi #suoritusvapaa #kesäloma #hengähdähetki