Jes, tammikuu on selätetty. Uutena vuotena tehtyä kunnianhimoista 10:n kilon painonpudotuslupausta on takana neljä viikkoa. Salilla on käynyt 3 kertaa viikolla, lenkillä pyritty käymään 5 kertaa viikossa ja ruokavalio on koostunut lähinnä broilerista, kasviksista, rahkasta ja raejuustosta sekä ananasmurskasta, mustikoista ja vehnäleseistä. Nälkä on usein päässyt yllättämään, mutta kovalla tahdonvoimalla on menty eteenpäin. Vaa’alla käynti on houkuttanut ja jokaisen viikon maanantaina on tehty aamupunnitus. Ensimmäisen kahden viikon aikana painoa on tippunut 2 kiloa, mutta sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Näinkö on, että salitreenien ja tiukan ruokavalion noudattaminen on ollut täysin turhaa? Onko tämä jälleen yksi uusi laihdutusyritys muiden joukossa?
Tammikuun tai elokuun alussa sekä aina maanantaisin aloitettu painonpudotusurakka tuntuu lähes euforiselta. Kun vihdoin tarttuu toimeen, muuttaa omia elämäntapojaan, liikkuu enemmän ja syö tarkemmin, kieltää itseltään kaikki herkut, tuntee olonsa projektin alussa hyvinkin vahvaksi. Mutta vahvuus rakoilee, kun haluttuja tuloksia ei saavuteta tai jos projekti jää kesken. Silloin helposti syyllistetään itseä; miksi taas epäonnistuin?
Painonpudotus ei ole rakettitiedettä, mutta huomion arvoista on se, että pitkäaikaisia tuloksia harvoin saadaan tiukoilla, nopeasti painoa tiputtavilla dieeteillä. Sen sijaan, kun keskitytään perusasioihin ja opetellaan syömään säännöllisesti oikeaa ruokaa, saadaan usein liikakiloja pysyvästi tiputettua.
Mutta, painonpudotuksessa tulee aina se suvantovaihe, jolloin kiloja ja senttejä ei lähde vaikka kuinka nostaisi painoja, juoksisi tai söisi ohjeiden mukaisesti. Tällainen tilanne on täysin normaali ja ennalta odotettavissa. Painonpudotuksessa voi kuitenkin olla tai siihen voi tulla jarruja, jotka on hyvä tiedostaa. Ne ovat kehon viesti kertoa, että ensin on hoidettava jotain muuta pois alta ennen kuin se voi päästää irti ylimääräisistä kiloista.
Stressi on yksi ehkä merkittävimmistä painonpudotuksen jarrupoljinta painavista tekijöistä. Stressiä ei ole vain kiireinen työpäivä ja lähestyvät päivämäärät, vaan yhtälailla stressiä voi olla sopimaton ruoka, liiallinen liikunta, kalorivaje tai esimerkiksi kipu, suru tai yksinäisyys. Stressihormoni kortisoli nostaa verensokeria, koska kehon on varmistettava energiansaanti esimerkiksi aivoille ja sydämelle stressaavassa tilanteessa. Kun verensokeri on korkealla, nousee myös insuliini, joka varastoi kaiken ylimääräisen energian rasvaksi pahan päivän varalle. Tällöin siis rasvakudos ei pienene, vaan päinvastoin siitä pidetään kiinni, koska rasvakudos on kehon energiavarasto. Stressaantuneen henkilön on vaikea keskittyä ja tsempata itseään elämäntapamuutoksiin, koska stressaavissa elämäntilanteissa itsehillintää esimerkiksi herkuista on vaikea pitää, verensokeri heittelee ja oma jaksamattomuus pahentaa mielialaa ja lisää stressiä. Lisäksi stressi vaikuttaa ruoansulatukseen heikentävästi, jolloin vatsa alkaa helposti oireilla, turvottaa, ummettaa ja tuntuu, ettei mikään toimi.
Hidastuneen painonpudotuksen taustalla voi olla myös liiallinen alkoholi, kilpirauhasen ongelmat, ruokayliherkkyydet, suoliston huono kunto tai pitkään jatkunut alisyönti. Vaikkakaan kaloreita ei ole tarvis laskea päivittäin, on merkittävän yleistä aineenvaihdunnan hidastuminen alikaloreiden johdosta. Keskimäärin laihduttava nainen tarvitsee kaloreita noin 1900-2000 kcal päivässä, ja pitkät alisyöntijaksot heikentävät mm. kilpirauhasen toimintaa, joka puolestaan vaikuttaa aineenvaihduntaan. Lisäksi liian vähäinen syöminen hidastuttaa suoliston toimintaa, jolloin oireena voi olla ummetus. Se puolestaan vääristää suolistobakteerien tasapainoa, kuormittaa maksaa ja hidastaa entisestään aineenvaihduntaa. Kierre on valmis.
Liikunta on aina painonpudotuksessa hyödyksi, mutta jos tyystin unohtaa ravinnon merkityksen painonpudotuksessa, voi löytää itsestä tilanteesta, jossa paino pysyy sitkeästi paikallaan tai vaihtoehtoisesti keho alkaa käyttää omia kudoksiaan ravinnokseen. Ei kuitenkaan ole ihan sama milloin ja mitä syöt, mutta eräs tärkeä ohjenuora on olemassa. Syö itsesi kylläiseksi. Nälkä on kehon tärkeä signaali, mutta nälässä ei tarvitse elää edes laihdutuksen aikana.